Oma kokemukseni Vetovoiman laista ja tietoisesta luomisesta

Olen aiemmin kertonut  vain lyhyesti omasta matkastani tietoisen luomisen ja henkisen kasvun polulla. Nyt on hyvä hetki kertoa, miten olen tähän päätynyt, missä olen nyt ja minne aion jatkaa. Tämä ei ole yksi niistä "ennen olin masentunut ja surkea, mutta nykyään olen rikas ja onnellinen"-tarinoista. Minulla ei nimittäin olisi mitään opetettavaa kenellekään teistä, jos en olisi koskaan tehnyt virheitä.

Alkuhuuma The Secretin jälkeen

Kaikki alkoi eräänä harmaana sunnuntai-iltapäivänä, kun tunsin tapojeni mukaisesti oloni varsin tuskaiseksi ja pohdin, voiko tässä todella olla kaikki mitä elämällä on minulle annettavanaan. Olin tuolloin vasta nuori aikuinen, mutta elämäni oli ollut vaihteleva sekoitus ahdistusta, masennusta, liian äkillisesti tehtyjä ja huonoksi osoittautuneita päätöksiä sekä muiden ihmisten odotusten mukaisesti elämistä. Tavallaan minulla oli kaikki hyvin, mutta voin silti huonosti - en tiennyt, mitä haluan elämältäni ja mitä tekisin niillä asioilla, joihin olin tuossa vaiheessa jo sitoutunut. Kaipasin jatkuvaa muutosta mutta en tiennyt, miksi.

Joten olin siinä, jälleen kerran, tuntemassa maailmantuskaa ja kaipaamassa muutosta. Olin hylännyt luterilaisen kasvatukseni sekä uskoni Jumalaan jo kauan sitten, sillä tunsin jo nuorena vetoa mystiikkaan ja pakanuuteen sekä itämaisiin uskontoihin, kuten buddhismiin. En kuitenkaan ollut perehtynyt saati alkanut harjoittaa mitään oppi- tai uskomusjärjestelmää kovin syvällisesti, vaikka elämässäni oli selvästi tarve uskolle johonkin ihmistä suurempaan.

Muistin yllättäen tuona sunnuntaina nähneeni eräällä keskustelupalstalla ketjun jostain kirjasta, johon liittyi jokin mystinen opetus. Oli vuosi 2010, jolloin Salaisuuden julkaisua seurannut hypetys oli vielä huipussaan, joten kahlatessani tuota foorumia läpi löysin ketjun The Secretistä. Itse asiassa siitä puhuttiin monella muullakin foorumilla, jossa olin aktiivinen. Luin kaikki ketjut läpi ja suuntasin Rhonda Byrnen omille sivuille lukemaan kaiken mahdollisen aiheesta.

Olin ällistynyt. Tämä oli juuri sitä, mitä kaipasin elämässäni. Samalla Vetovoiman laki oli jotain aivan uutta minulle. Se korosti kiitollisuuden ja positiivisen ajattelun voimaa - itsehän olin elänyt elämäni masentuneena valittajana, joka seilasi epäonnistumisesta toiseen, enkä ollut osannut kyseenalaistaa oman negatiivisen ajatteluni voimaa. Hankin käsiini vuonna 2006 julkaistun The Secret -elokuvan sekä ostin kirjan itselleni ja aloin opiskella. Tässä vaiheessa kaikki tuntui mahtavalta ja maailma oli minulle avoinna. Tajusin käyttäneeni Vetovoiman lakia juuri hiljattain erään tavoitteeni saavuttamiseen tiedostamatta sitä, että olin affirmoinut itseni onnistumaan. Kaikki tuntui käyvän järkeen.

Tein listan asioista, joita halusin saavuttaa. Halusin rikastua, ostaa ison talon maalta, matkustella, pitää hulppeat häät... Olin varma siitä, että kaikki unelmani toteutuisivat, sillä Vetovoiman lain käyttäminen oli oppimani mukaan hyvin yksinkertaista: ask, believe, receive. Kun pyydät jotain ja uskot saavasi sen, voit saada kaiken mitä ikinä uskallat toivoa.

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Alkuinnostuksen jälkeen kävi varsin selväksi, että Vetovoiman laki ei ollutkaan niin yksinkertainen käyttää. Oli nimittäin niin, että en saavuttanut Rhonda Byrnen opetuksilla juuri mitään.

Aloin pian perehtyä muihin kirjoituksiin ja opetuksiin Vetovoiman laista. Erityisesti Abrahamin opetukset tuntuivat käyvän järkeen, ja kuuntelin usein Estherin (korjaan, Abrahamin - joskaan en usko kanavointiin, mutta se onkin ihan toinen tarina) puheita Youtubesta. (Näitä löytyy helposti valtava määrä hakusanalla Abraham-Hicks.) Luin muitakin kirjoja ja blogeja. Kokeilin kaikenlaisia tekniikoita vähän, onnistuin joissain asioissa mutta suuret linjat pysyivät samana.

Erityisesti a) talouteen ja b) painoon liittyvät manifestoinnit olivat minulle vaikeita. Jotkin asiat tapahtuivat helposti ja kuin itsestään - saatoin esimerkiksi löytää kolikoita maasta mitä ihmeellisimmistä paikoista, mutta silti rahan suhteen oli vaikeuksia. Ylä- ja alamäistä huolimatta uskoin vahvasti siihen, että tässä on jotain - en pystynyt hylkäämään ajatusta siitä, että voin luoda oman elämäni. Toisaalta epäonnistumiset saivat minut epätoivoiseksi, minkä vuoksi matkani Vetovoiman lain kanssa oli välillä katkolla. Palasin silti polulleni joka kerta. En osannut muutakaan.

Vuosien mittaan aloin hiljalleen saada kiinni visualisoinnin ajatuksesta. Visualisointi nostetaan usein tärkeimmäksi työkaluksi Vetovoiman lain käyttöön, mutta se ei lopulta ole kovin helppoa. Alkuaikoina minulle kävi jatkuvasti niin, että visualisoin tavoitteitani mutta tunsin samalla suurta vastustusta. En tuolloin ymmärtänyt, että visualisoidessa aktivoin valtavan määrän vanhoja, osin tiedostamattomia uskomuksiani. Hiljalleen opin visualisoimaan niin, että lisäsin ikään kuin pieniä asioita arkiseen mielikuvaan ja keskityin siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä ajattelen tuossa tilanteessa. Tämä toimi huomattavasti tehokkaammin kuin vaikka se, että kuvittelin itseni miljönääriksi Balille. En silti ymmärtänyt, kuinka suuri voima uskomuksillani todella on.

Epifania - oivallus

Vuodet kuluivat arkea pyörittäessä ja tavoitteita miettiessä. Saavutin joitain asioita mutta joitain en sitten millään. Luin edelleen paljon, erityisesti blogeja ja erilaisia foorumeita, joista löytyy muita Vetovoiman lain käyttäjiä. Välillä otin taukoa tietoisesta luomisesta ja kirjoitin Googleen hakusanoiksi law of attraction scam tai jotain vastaavaa. En jaksanut epäonnistua.

Tämä kertomus alkoi eräästä sunnuntai-iltapäivästä, mutta merkittävin käännekohta tapahtui lauantai-iltana viime vuonna. Olin yksin kotona ja pienessä, iloisessa hiprakassa. Minulla oli jälleen meneillään yksi niistä "en tiedä kuka olen ja mitä haluan elämältäni"-vaiheista, joita olin kokenut tusinoittain aiemminkin. Pysyviä asioita oli vaikea luoda. Monissa manifestaatioissa oli lopulta jotain vikaa eivätkä ne vastanneetkaan toiveitani. Olin tyytymätön elämääni.

Pohdiskelin jälleen Vetovoiman lakia, henkistä kasvua ja tietoisen luomisen ajatusta sekä unelmiani. Yllätin itseni ajattelemasta että en oikeastaan halua niitä asioita, joita olen tähän saakka tavoitellut.

Siinä se oli. En halunnut mitään suurta ja mahtavaa eivätkä tavoitteeni eivät tuntuneet enää samalla tavalla hyvältä kuin ne tuntuivat matkani alussa. Olin ripustautunut vanhoihin unelmiin enkä ymmärtänyt kasvaneeni ihmisenä vuosien varrella. Tämän ymmärtäminen oli mielettömän helpottavaa. Olinkin varma, että tästä alkaisi helpompi aika elämässäni. Olin pahasti väärässä.

Sielun pimeä yö

Olen luvannut jo aiemmin käsitellä tätä asiaa tarkemmin, ja tulen tekemään sen yleisemmällä tasolla vielä tulevaisuudessa. Nyt kerron lyhyesti oman kokemukseni.

Ymmärryksen hetkeä seurasi tähänastisen elämäni vaikein aika, josta olen vasta hiljattain selvinnyt. Menetin terveyteni, menetin kodin turvallisuuden, menetin elantoni ja menetin todella monta muutakin asiaa. En voinut käsittää, mistä oli kyse. Minähän olin vihdoin ymmärtänyt mitä todella haluan! 

Päädyin lopulta hyvin pimeään ja synkkään olotilaan. En muista viime syksystä ja talvesta juuri mitään. Kaikki tuntui hajoavan ympärilläni. En tiennyt, kuka olin - tällä kertaa todella vahvalla tasolla verrattuna aiempiin pohdintoihini, jotka olivat keskittyneet materiaalisiin asioihin (tyyliin haluanko pitkät vai lyhyet hiukset?). Kyse oli jostain syvemmästä, omaan olemassaolooni ja koko maailman perimmäiseen luonteeseen liittyvästä kriisistä.

Tässä vaiheessa Eckhart Tollen Läsnäolon voima sekä Antony de Mellon Havahtuminen alkoivat vihdoinkin puhutella minua. En ollut aiemmin lukenut niitä kovin pitkälle, koska olin keskittynyt ulkoiseen menestymiseen eivätkä tällaiset kirjat antaneet eväitä tavoitteiden saavuttamiseen. Ne kuitenkin auttoivat jatkamaan eteenpäin, sillä uin hetkittäin niin syvissä vesissä ettei minua kiinnostanut enää elää.

Tutustuin jossain vaiheessa sielun pimeän yön ajatukseen ja ymmärsin, mitä käyn läpi. Tämä oli pakollinen vaihe kasvussani, mutta se ei johtanut valaistumiseen ja kaiken maallisen hylkäämiseen. Opin tietoisesta luomisesta tämän jakson aikana enemmän kuin olin oppinut aiempien vuosien aikana yhteensä.

Missä olen nyt?

Uskoin sielun pimeän yön vaiheen johtavan minut tilaan, jossa olisin kiinnostunut enää yhteydestä Jumalaan/maailmankaikkeuden luovaan voimaan/miksi sitä haluaakaan kutsua. Näin kävi, tavallaan, mutta ei yhtään sillä tavalla kuin kuvittelin tapahtuvan.

Elämä ei ole sen ihmeellisempää kuin ennenkään. Silti koen olevani jälleensyntynyt.

Mutta uskoni siihen, että olen oman todellisuuteni luoja, on täydellisen vahva. Uskon myös siihen, että tämä maallinen todellisuus on pelkkä illuusio. Minulla on vielä maallisia toiveita, jotka liittyvät menestymiseen ja materiaankin, mutta ymmärrän kiintymykseni näihin asioihin olevan vain osa ihmiselämää. Ymmärrän, että tällä todellisuuden tasolla en voi koskaan olla onnellinen ja tyyni.

Nyt olen lukenut Susanna Purran Kadotettu yhteys - Löydä tunteesi voima -kirjaa, ja se on todella auttanut tunnistamaan ne hetket, jolloin tiedostomattomat, vahvat ja perustavanlaatuiset uskomukseni aktivoituvat - ne samat, jotka pidättelivät minua aiemmin. Ymmärrän näiden kuitenkin olevan vain osa inhimillistä elämää, joten samalla, kun puran uskomuksiani ja tunnustelen oloani, olen täysin tietoinen siitä että minä en ole tunteeni ja uskomukseni. Hyväksyn itseni ja rajallisuuteni ihmisenä. Tiedän nimittäin olevani enemmän.

Tietoisen luomisen voimani on kasvanut. En usko enää Vetovoiman lakiin sellaisena, kuin se on minulle opetettu. Sen sijaan näen kaiken sen laajenevan, kasvavan ja toistuvan kokemuksessani, jolle annan edes rippusen huomiotani. Tätä tapahtuu niin hyvässä kuin pahassa. Tämä laajenemisen tai toistumisen ajatus on se, minkä minä ymmärrän Vetovoiman laiksi ja tietoiseksi luomiseksi.

Koen vaikeuksia edelleen samojen asioiden kanssa kuin ennenkin. Nyt vasta ymmärrän, miksi näin on. Nyt osaan tunnustella tietäni eteenpäin pieni askel kerrallaan. Yksi tämän blogin tavoitteista onkin seurata sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Palaan siihen tulevaisuudessa.