Miten Vetovoiman laki voi auttaa unelmien toteuttamisessa, 2. osa
Kirjoitin aiemmin siitä, miten Vetovoiman lakia ja tietoista luomista oikein harjoitetaan käytännössä. Annoin ohjeita erilaisten tekniikoiden käyttöön ja avasin myös mahdollisia ongelmia, joita tietoisen luomisen harjoittaja voi kohdata polullaan. Lupasin kirjoittaa myöhemmin toisesta vaihtoehdosta Vetovoiman lain käyttämiseen, ja se onkin tämän kirjoituksen aihe.
Mitä siis tietoisen luomisen polulla kulkija voi tehdä unelmiensa saavuttamiseksi visualisoimisen ja affirmaatioiden lisäksi - tai oikeastaan niiden sijaan?
Mitä siis tietoisen luomisen polulla kulkija voi tehdä unelmiensa saavuttamiseksi visualisoimisen ja affirmaatioiden lisäksi - tai oikeastaan niiden sijaan?
Hetki kerrallaan
Kuten aiemmin totesin, monet Vetovoiman laista ja tietoisesta luomisesta kiinnostuvat lähtevät yleensä tavoittelemaan unelmiaan ja haaveitaan erilaisten tekniikoiden (visualisointi, aarrekartat jne.) voimin. Tämä on aivan luonnollista, mutta yhtä luonnollista on kohdata haasteita ja epäuskoa silloin, kun tavoitteet eivät toteudukaan.
Kaiken lisäksi tietoinen luominen tuntuu olevan kovaa työtä - täytyy pysyä koko ajan tietoisena omista ajatuksista, visualisoida ja ajatella positiivisesti! Ei ole ihme, että isommista tai pienemmistä onnistumisista huolimatta monet unohtavat Vetovoiman lain lopulta kokonaan tai ainakin kyllästyvät siihen. Näin on käynyt minullekin - useasti.
The Secretin markkinointihypetyksen alle pääsi kuitenkin hautautumaan keskeinen opetus, josta monet Vetovoiman lain opettajat ovat usein puhuneet. Kun tunnet olosi hyväksi ja rauhalliseksi nyt, luot sitä samaa myös tulevaisuudellesi. Tämä hetki on avain kaikkiin tuleviin hetkiin.
Vielä radikaalimpaa: ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki. Murehtimalla menneisyyttä tai pelkäämällä tulevaisuutta ihminen antaa pois ainoan, mitä hänellä on, eli olemassa olevan hetken voiman. Kun räpsäytät silmiäsi, edellinen tämä-hetki on jo ohitse ja seuraava tämä-hetki on vasta tulossa: maadoita siis itsesi juuri tähän, nyt.
Pidin itse tietoisen läsnäolon ja tietoisuuden voimaa naurettavana opetuksena todella pitkään. Tai oikeastaan uskoin siihen, että on tärkeää tuntea olonsa hyväksi nyt ja keskittyä siihen hyvään, mitä elämässä juuri nyt on. Siitä huolimatta ajattelin usein, että minun täytyy ensin saada sitä ja tätä, että voin tuntea oloni hyväksi tässä ja nyt. Niinpä kärsimykseni jatkui vuodesta toiseen, sillä tavoittelin haaveitani, saavutinkin jotain, mutta en löytänyt vapautusta halujeni, pettymysten ja kovan yrittämisen keskeltä.
Täytyykö tämän hetken voimaa etsivän sitten tehdä valtava työ pysyäkseen kartalla omista ajatuksistaan ja uskomuksistaan? Ei suinkaan. Monet Vetovoiman lain opettajat puhuvat kielteisten ajatusten tai uskomusten tunnistamisen ja purkamisen tärkeydestä, mutta minun mielestäni se ei ole lainkaan tarpeen. Kun otat tärkeimmäksi tavoitteeksesi maadoittaa itsesi tähän hetkeen, tietoisuutesi valo hiljentää kaiken muun kuin itsestään.
Ja jos tätä hiljentämistä ei tapahdu, huomaat sen kyllä. Olosi muuttuu epämukavaksi tai ahdistuneeksi, surulliseksi, vihaiseksi... Samalla ahdistuneet ajatukset laukkaavat villisti, tai käyt vihaisia keskusteluita ajatuksissasi tai mietit kaikki satoja tilanteita, joissa olet tullut väärin kohdelluksi. Voi olla tarpeen opetella esimerkiksi hengitys- ja meditointitekniikoita tai voimalauseita, jotka auttavat maadoittumisessa. Kun ahdistuneet ajatukset loppuvat, usein epämukavat tuntemukset lakkaavat yhtä lailla.
Tunteesi itse auttavat pitämään sinut tietoisena. On mahdotonta tarkkailla kaikkia ajatuksiaan koko ajan, mutta ikävän olon tai tuntemuksen tunnistaa paljon helpommin. Aluksi voi kuitenkin tuntua mahdottomalta saada kiinni näistä tuntemuksista, mutta siinä kehittyy pian paremmaksi. Eikä vähiten sen vuoksi, että tähän hetkeen maadoittuneena olo on niin hyvä, rauhallinen ja luottavainen, että siihen haluaa palata.
Ikävät tuntemukset - viha, pettymys, suru - ovat tietenkin myös osa inhimillistä kokemusta, mutta ennemmin tai myöhemmin niistä tulee tähän hetkeen maadoittuneelle vain hetkellinen tuntemus. Kuin sadepilvi, joka peittää hetkeksi auringon, mutta lipuu pian horisontin taakse. Ei ole enää syytä rypeä kärsimyksessä. Kuten omasta polustani kirjoitin: minä en enää ole tunteeni ja uskomukseni, vaan jotain paljon suurempaa.
Kaiken lisäksi tietoinen luominen tuntuu olevan kovaa työtä - täytyy pysyä koko ajan tietoisena omista ajatuksista, visualisoida ja ajatella positiivisesti! Ei ole ihme, että isommista tai pienemmistä onnistumisista huolimatta monet unohtavat Vetovoiman lain lopulta kokonaan tai ainakin kyllästyvät siihen. Näin on käynyt minullekin - useasti.
The Secretin markkinointihypetyksen alle pääsi kuitenkin hautautumaan keskeinen opetus, josta monet Vetovoiman lain opettajat ovat usein puhuneet. Kun tunnet olosi hyväksi ja rauhalliseksi nyt, luot sitä samaa myös tulevaisuudellesi. Tämä hetki on avain kaikkiin tuleviin hetkiin.
Vielä radikaalimpaa: ei ole olemassa mitään muuta kuin tämä hetki. Murehtimalla menneisyyttä tai pelkäämällä tulevaisuutta ihminen antaa pois ainoan, mitä hänellä on, eli olemassa olevan hetken voiman. Kun räpsäytät silmiäsi, edellinen tämä-hetki on jo ohitse ja seuraava tämä-hetki on vasta tulossa: maadoita siis itsesi juuri tähän, nyt.
Pidin itse tietoisen läsnäolon ja tietoisuuden voimaa naurettavana opetuksena todella pitkään. Tai oikeastaan uskoin siihen, että on tärkeää tuntea olonsa hyväksi nyt ja keskittyä siihen hyvään, mitä elämässä juuri nyt on. Siitä huolimatta ajattelin usein, että minun täytyy ensin saada sitä ja tätä, että voin tuntea oloni hyväksi tässä ja nyt. Niinpä kärsimykseni jatkui vuodesta toiseen, sillä tavoittelin haaveitani, saavutinkin jotain, mutta en löytänyt vapautusta halujeni, pettymysten ja kovan yrittämisen keskeltä.
Tunteiden voima
Valitettavasti mielemme pakenee tätä hetkeä tai ylipäänsä mitään, mihin yritämme keskittyä - tästä on kirjoittanut erityisesti Eckhart Tolle kirjassaan Läsnäolon voima (1997). Pakenemme menneisyyteen ja tulevaan, saatamme käydä tuntikausien ajan kuvitteellisia dialogeja päässämme tai murehtia asioita, jotka eivät koskaan tule tapahtumaan. Tai kun yritämme visualisoida tavoitteitamme, aktivoimme vahingossa viisisataa ajatusta siitä, miksi tavoitteemme eivät voi toteutua.Täytyykö tämän hetken voimaa etsivän sitten tehdä valtava työ pysyäkseen kartalla omista ajatuksistaan ja uskomuksistaan? Ei suinkaan. Monet Vetovoiman lain opettajat puhuvat kielteisten ajatusten tai uskomusten tunnistamisen ja purkamisen tärkeydestä, mutta minun mielestäni se ei ole lainkaan tarpeen. Kun otat tärkeimmäksi tavoitteeksesi maadoittaa itsesi tähän hetkeen, tietoisuutesi valo hiljentää kaiken muun kuin itsestään.
Ja jos tätä hiljentämistä ei tapahdu, huomaat sen kyllä. Olosi muuttuu epämukavaksi tai ahdistuneeksi, surulliseksi, vihaiseksi... Samalla ahdistuneet ajatukset laukkaavat villisti, tai käyt vihaisia keskusteluita ajatuksissasi tai mietit kaikki satoja tilanteita, joissa olet tullut väärin kohdelluksi. Voi olla tarpeen opetella esimerkiksi hengitys- ja meditointitekniikoita tai voimalauseita, jotka auttavat maadoittumisessa. Kun ahdistuneet ajatukset loppuvat, usein epämukavat tuntemukset lakkaavat yhtä lailla.
Tunteesi itse auttavat pitämään sinut tietoisena. On mahdotonta tarkkailla kaikkia ajatuksiaan koko ajan, mutta ikävän olon tai tuntemuksen tunnistaa paljon helpommin. Aluksi voi kuitenkin tuntua mahdottomalta saada kiinni näistä tuntemuksista, mutta siinä kehittyy pian paremmaksi. Eikä vähiten sen vuoksi, että tähän hetkeen maadoittuneena olo on niin hyvä, rauhallinen ja luottavainen, että siihen haluaa palata.
Ikävät tuntemukset - viha, pettymys, suru - ovat tietenkin myös osa inhimillistä kokemusta, mutta ennemmin tai myöhemmin niistä tulee tähän hetkeen maadoittuneelle vain hetkellinen tuntemus. Kuin sadepilvi, joka peittää hetkeksi auringon, mutta lipuu pian horisontin taakse. Ei ole enää syytä rypeä kärsimyksessä. Kuten omasta polustani kirjoitin: minä en enää ole tunteeni ja uskomukseni, vaan jotain paljon suurempaa.
Luottamus
Tätä esittelemääni vaihtoehtoa voisi hyvin kutsua Luottamuksen poluksi. Läsnäolon voimaan tukeutuva voi luottaa siihen, että ulkoiset olosuhteet kyllä järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Moni Vetovoiman lain käyttäjä lienee törmännytkin aiemmin tilanteeseen, jossa spesifin ja tarkoitetun tavoitteen sijaan on manifestoinut aivan yllättäen sellaisia asioita, joita ei olisi itse osannut kuvitellakaan mahdolliseksi. Kun tietoinen luoja lakkaa murehtimasta, toivomasta, pelkäämästä ja kuvittelemasta, hän antaa samalla tilaa sellaisille mahdollisuuksille, joiden tiellä hän muuten olisi.
Ja aivan yhtä lailla, kuin tietoinen luoja voi luottaa siihen, että maapallo jatkaa kulkemista radallaan riippumatta meidän ihmisten teoista, myös elämä jatkuu vaikka siitä ei jatkuvasti huolehtisikaan tai sitä ei koko ajan visualisoisi omien toiveidensa mukaiseksi. Luottamuksen polun lisäksi voitaisiin puhua Helpotuksen tiestä. Minä olen löytänyt helpotuksen ja vapauden kärsimyksestä vasta tältä tieltä, vaikka toki sain vilauksen siitä jo aikoinaan Vetovoiman lakiin tutustuessani.
Oma tieni tähän pisteeseen on tullut pakollisen oppimisen kautta. Olen menettänyt tielläni kaiken - jo vuosi sitten kuvittelin päässeeni pinnalle, mutta niin ei ollutkaan, vaan ulkoisen elämän hajoaminen on jatkunut tähän pisteeseen saakka. Olen juossut toistuvasti päin seinää Vetovoiman lain kanssa ja päässyt rauhaan vasta, kun olen hyväksynyt sen, minkä olen koko ajan sydämessäni oikeaksi tiennyt.
Vaikka omaa luomisvoimaansa ei pidä antaa Jumalan tai Universumin kaltaisille käsitteille ja itsensä ulkopuolelle, sen voi paradoksaalisesti löytää vasta sitten, kun päästää irti pakollisesta tarpeesta hallita kaikkea. Tämä on tärkein asia, minkä olen itse oppinut. On vaikeaa edes sanallistaa, miten tietoinen luominen toimii tällä tasolla, jossa ei oikeastaan edes ole tarvetta tietoiselle luomiselle, sillä elämä puhkeaa kukkaan yhtä luonnollisesti kuin voikukat keväisin. Luottamuksen polulle lähteminen vaatii etsijältä luottamuksen varaan heittäytymistä, ja Luottamuksen polku palauttaa luottamuksen etsijälle takaisin.
Ja aivan yhtä lailla, kuin tietoinen luoja voi luottaa siihen, että maapallo jatkaa kulkemista radallaan riippumatta meidän ihmisten teoista, myös elämä jatkuu vaikka siitä ei jatkuvasti huolehtisikaan tai sitä ei koko ajan visualisoisi omien toiveidensa mukaiseksi. Luottamuksen polun lisäksi voitaisiin puhua Helpotuksen tiestä. Minä olen löytänyt helpotuksen ja vapauden kärsimyksestä vasta tältä tieltä, vaikka toki sain vilauksen siitä jo aikoinaan Vetovoiman lakiin tutustuessani.
Oma tieni tähän pisteeseen on tullut pakollisen oppimisen kautta. Olen menettänyt tielläni kaiken - jo vuosi sitten kuvittelin päässeeni pinnalle, mutta niin ei ollutkaan, vaan ulkoisen elämän hajoaminen on jatkunut tähän pisteeseen saakka. Olen juossut toistuvasti päin seinää Vetovoiman lain kanssa ja päässyt rauhaan vasta, kun olen hyväksynyt sen, minkä olen koko ajan sydämessäni oikeaksi tiennyt.
Vaikka omaa luomisvoimaansa ei pidä antaa Jumalan tai Universumin kaltaisille käsitteille ja itsensä ulkopuolelle, sen voi paradoksaalisesti löytää vasta sitten, kun päästää irti pakollisesta tarpeesta hallita kaikkea. Tämä on tärkein asia, minkä olen itse oppinut. On vaikeaa edes sanallistaa, miten tietoinen luominen toimii tällä tasolla, jossa ei oikeastaan edes ole tarvetta tietoiselle luomiselle, sillä elämä puhkeaa kukkaan yhtä luonnollisesti kuin voikukat keväisin. Luottamuksen polulle lähteminen vaatii etsijältä luottamuksen varaan heittäytymistä, ja Luottamuksen polku palauttaa luottamuksen etsijälle takaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti